Blogivieraana Saunamatkaaja; Yrttisaunakokemuksia Laosissa.

Ollessani vuonna 2009 vuorotteluvapaalla kiertelemässä Kaakkois-Aasiaa törmäsin Laosissa yllättäen elävään saunakulttuuriin. Kysymyksessä olivat yrttihöyrysaunat. Kokemuksia oli kaksi; toinen Luang Prabangin vanhassakaupungissa ja toinen pääkaupunki Vientianen laitamilla Wat Sok Pa Luang -temppelin lähellä. Kuvailen tässä jälkimmäistä, joka oli ympäristöstä johtuen ensimmäistäkin mieleenpainuvampi.

Sauna oli viidakon keskellä paaluilla seisova yksinkertainen puurakennus, jota voisi kutsua hökkeliksikin. Maan rakennustavan mukaan yläkerroksen terassi oli varsinaista oleskelualuetta. Riisuutuminen tapahtui pukuhuoneen suojissa ja vartalon ympärille kiedottiin värikäs saronki. Miehille ja naisille oli omat höyryhuoneensa – pienehkö pitkänomainen hämärä huonetila, jossa oli matalat puupenkit molemmilla pitkillä sivuilla. Lattialla oli jonkinlainen matto, ja harvojen lattialautojen välistä huoneeseen tulvi eteerisillä öljyillä aromatisoitua kuumaa höyryä. Välillä saattoi käydä terassilla vilvoittelemassa tai pihalla pensaan takana viskomassa kuupalla päälleen kylmää vettä suuresta ruukusta. Lämpötila oli kyllä saunan ulkopuolellakin 40 astetta.

Kun oli höyrytellyt omasta mielestään riittävästi, tarjoiltiin terassilla yrttiteetä ennen siirtymistä terassin toisella reunalla sijaitsevan ”hierontasalin” puolelle, jossa reippaat hierojapojat rusauttelivat jäsenet ja selän vetreiksi. Vedellä ei saunomisproseduurin aikana kovin paljon lotrattu, eikä peseytyminen ollutkaan hommassa pääasia. Kysymys oli ennen kaikkea parantavasta ja mieltä rauhoittavasta hoidosta.

Saunan ulkopuolella tarjoutui tilaisuus nähdä, minkälaiseen tekniikkaan laitoksen toiminta perustui. Rakennuksen vierellä oli katoksen suojassa yksinkertainen muurattu tulipesä, jonka päällä oli kumollaan vanha metallitynnyri, jonka sisäpuolella oli vettä ja erilaisia yrttejä. Kuuma höyry johdettiin kahdella metalliputkella tynnyristä höyryhuoneiden lattian alle. Vieressä oli lajitelma erilaisia, arvatenkin ympäröivästä metsästä kerättyjä lääkinnällisiä kasveja; tunnistettavissa olivat ainakin limetin ja eukalyptuksen lehdet.

Huolimatta paikallista kieltä taitamattoman Saunamatkaajan oudossa tilanteessa tuntemasta ajoittaisesta hämmennyksestä ja epätietoisuudesta, oli tuoksuva viidakkosauna keskellä trooppista hellettä erittäin rentouttava ja eksoottisuudessaan ikimuistoinen kokemus.


Teksti ja kuvat: Saunamatkaaja