Saunakansalainen ja selänpesijä olivat jälleen liikkeellä, kohteena tällä kertaa Kulttuurisauna. Näimme lukuisten kenkäparien sijoittuvan oven suuhun kuten kotonakin, mistä heti päättelimme käyttäjien ikärakenteen. Hienoa, että saunaharrastus ei ole pelkästään keski-ikäisten puuhaa. Japanilaisen näköinen nuori ystävällinen nainen muistutti veden juomisen tärkeydestä ja tarjosi sitä otettavaksi mukaan punaisesta emalikannusta emalimukeihin. Rituaalinomaisen kupin täytön jälkeen vedin siis vatsan sisään ja astuin pukuhuoneeseen.
Pukuhuoneessa ymmärsin vanhempien ikäihmisten kommentteja ko. saunasta. Sukkaa on varmasti hankala saada jalkaan Nurmesniemen saunajakkaralla. Mutta kuten nuori naisihminen lauteilla tokaisi: saunaa ei ole suunniteltu invamääräysten mukaan. Sauna onkin enemmän seurustelusauna, jossa löylyä ei juurikaan heitetä vaan keskitytään yhdessäoloon ja keskusteluun, ainakin tällä kertaa. Pesupuolen materiaalivalinnoilla oli ilmeisesti haettu riisutun urbaania ja rouheaa tunnelmaa. Satama-altaalle aukeava, vilvoitteluun tarkoitettu sisäpiha on tyylikäs, ja sen iltahämäräistä tunnelmaa valaistiin myrskylyhdyin ja tulen loimulla. Kokemus oli myös uskaltaa kastautua kylmään mustaan satama-altaaseen kaupungin valojen loistaessa kauempana. Sisällä rätisi pienesti pikkutakka ja puusaunan savu tuoksui.
Tämä kaupunkisauna houkuttelee varmasti uusia kävijöitä tutustumaan yleisen saunan saunakulttuuriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti